lauantai 14. heinäkuuta 2012

ILO-kannanottoja vielä kevein eväin

Kesällä lehtien seuraaminen tahtoo näköjään jäädä erinäisten kiireiden seurauksena ja ajoittuu yöttömän yön vuorokausirytmeissä useimmiten iltoihin sekä päivähetkiin, jolloin sade suo hyvän syyn pysytellä katon alla mitään riekkumatta.
Viime Inarilaisessa (11.7.2012) oli siteerattu oululaisen Kaleva-lehden politiikka- ja pääkirjoitustoimittaja Mirja Niemitalon kolumnia, jossa hän otti kantaa ILO-sopimuksen ratifiointiin. Kun kolumnin asiapohjaa vertaa lehdistössä ja sähköisessä mediassa viime aikoina julkistettuihin ansiokkaisiin juttuihin, täytyy vain ihmetellä Kalevan keveitä eväitä.
Kalevan pääkirjoitustoimittaja toistaa Inarilaisen mukaan edelleen samoja Tarja Halosen ajalla esitettyjä fraaseja siitä, kuinka Suomen tulisi ratifioida ILO-sopimus päästäkseen YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2013 – 2014.
Ratifioimalla ILO-sopimus nyt kiiruusti erimielisen saamelaiskäräjien esittämällä tavalla, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin kritiikittömästi tukiessa, Suomi siivoaisi Niemitalon mielestä alkuperäiskansa-asioissa nurkkansa kuntoon ja tulisi siten paremmin YK-kelpoiseksi. Todelliseksi mallimaaksi.
Näinköhän, Mirja Niemitalo, todella tapahtuisi? Onnistuisiko se noin vain lakaista Lapin historia ja siihen nojaavat lappalaiset ja uutena käsitteenä alkuperäiskansakartalle nousseet statuksettomat saamelaiset jonnekin maton alle? Entä heitettäisiinkö samassa suursiivouksessa oikeusministeriön, saamelaiskäräjien tai vaikka Kalevan paperisilppuriin tuhansia sivuja uusia tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat Suomessa nimenomaan Halosen ja suomenruotsalaisten vaikuttajien suojeluksessa harjoitetun alkuperäiskansapolitiikan? Sen, että Suomen ainoa alkuperäiskansa ovat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kirjatut, sinne käräjien vaalilautakunnassa ja hallituksessa valitut henkilöt?
Omilta aktiivivuosiltani kyllä muistan, että Kalevalla on ollut kautta aikain saamelaiskysymyksissä hyvin saamelaisvaltuuskunnalle ja saamelaiskäräjille lojaali, niiden johdon näkemyksiä monistava linja.  Sitä varjeli aikanaan ansiokkaasti pääkirjoitustoimittajana Markku Heikkilä, samoin kuin aiemmin Helsingin Sanomissa sen totuudentorvena Rovaniemellä häärännyt Ritva Liikkanen. Hänen jälkeensä tuli kuitenkin pohjoisen aluetoimittajaksi kriittisempi ja asioita molemmilla silmillä seurannut Jaakko Tahkolahti, jonka jälkeen Hesari on muutenkin ottanut saamelaiskysymyksiin journalistisen linjan. Esimerkkinä noin viikon takainen erinomainen reportaasi siitä kuka on saamelainen.
Uskon, että Hesarin reportaasi avasi ihmisten silmiä muuallakin kuin Lapissa.
Pohjoisimmista lehdistä tunnen sekä Lapin Kansaa että varhaisempaa työnantajaani Pohjolan Sanomia sisältä päin ja tiedän millaista hapuilua ja kyyristelyä lehtien linjanveto tässä alkuperäiskansa-asiassa on ollut. Koska olen ollut jollain tavalla osallinen siihen mitä etenkin Lapin Kansa on kirjoittanut, en ryhdy tällä foorumilla esittämään mitään sen kummempia analyyseja menneistä. Ehkä Pohjolan Sanomista voin sanoa sen palvoneen tabuja enemmän kuin journalistisempi naapurinsa Lapin Kansa.
Mitä nykyisyyteen ja ehkä tulevaisuuteenkin tulee, näyttävät pohjoisenkin lehdet avartavan linjauksiaan. Esimerkkinä on tänä päivänä Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa (LK ja PS 14.7.2012) julkaistu Henripekka Kallion hyvin toimitettu reportaasi ”Kenellä on oikeus laajaan Lapinmaahan?”.  Kallio on haastatellut ILO-sopimuksen ratifioinnista keväällä väitellyttä tutkija Tanja Joonaa. Reportaasissa esitetään todella hyviä kysymyksiä Suomen oikeusministeriön ja poliittisten päättäjien suuntaan siitä, keitä kiistelty sopimus lopulta koskisi ja mitä se aiheuttaisi nyt vaaditulla tavalla ratifioituna pohjoisen arkielämään. Erikseen esille nousee vielä oikeusministeriön rooli viedä ILO-ratifiointia eteenpäin aivan kuin se olisi vain saamelaiskäräjien johdon ja oikeusministeriön keskenään neuvoteltava asia, jonka eduskunta sitten siunaa.
Toivon, että nuoret journalistit paneutuvat jatkossakin faktojen varassa ja asioita käytännön kannalta pohtien tähän Lapille ja koko Suomelle suureen kysymykseen. Olen varma, että mitä perusteellisemmin asioihin perehdytte, sitä kummallisempiin asioihin menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä törmäätte.

Veikko

4 kommenttia:

  1. jäin kyllä vielä miettimään tämän professoru sammallahden heittoa tästä että jos on tekolääkäreitä niin on myös tekosaamelaisia. Onkohan professori ostettu vai eikö ole tietoa... Sama oikeastaan koskee tätä professori lehtolaa, että hän kirjoittaa valikoitua historiaa. Mutta pakkohan se on, kun katekeetta lehtola on ollut saamelaisrekisteri työryhmässä aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilla tällaisilla professoreilla ja virkamiehillä on kiinni näissä asioissa paljon henkilökohtaista uraa ja egoa,joten on jossain määrin ymmärrettävääkin, että he puolustavat vallinnutta olotilaa. Ja elleivät faktat riitä, jää ainoaksi keinoksi tuollainen heittely. Olen vuosien varrella saanut kokoon aika hupaisan arkiston näistä tällaisista professoritason älynväläyksistä - nimimerkillä tai nimellään.

      Poista
  2. Kiitän Veikkoa niistä asiallisista huomioista, jotka koskevat ILOn sopimuksen rastifioinnin eri vaiheista tiedottamista. Tässäkin yhteydessä on jälleen kerran korostettava, ett' alkuperäis- ja heimokansoja koskeva sopimus nr 169 koskee pääasiassa entisissä siirtomaissa asuvia eläviä ja asuvia alkuperäis-ja heimokansoja, jotka heidän alueensa vallanneet valtiot alistivat aikoinaan pakkokeinoin noudattamaan omaa kolonialistista kieli ja talouspolitiikkaansa. Siihen sisältyi myös pakottaminen vaihtamaan alkuperäiskansojen puhuma kieli toiseksi.

    Muutamissa siirtomaissa kuten Suomesa lappalaisten kohdalla tämä onnistui täysin. Siksi ILOn yleissopimus pyrkii antamaan niillekin lappalaisille, joiden esi-isät pakotettiin vaihtamaan kieli suomeksi, mahdollisuuden identifioitua alkuperäisväestöksi. Joten saamelaisreksiteriin kuulumattomille/kelpaamattomille Inarin lappalaisten kohdalla kysymys on juuri tästä alkuperäiskansan ihmisoikeuksia koskevasta keskeisestä asiasta. Sellainen ei ole uhka saamenkielen säilymiselle, kuten populistisesti annetaan ymmärtää.

    Ne yli tuhat saamelaisrekisteriin hakijaa, jotka saamelaiskäräjät hylkäsi vuonna 1999, polveutuivat lähes kaikki Inarin vanhoista lappalaissuvuista ja suurin heistä oli verisukulaisia saamelaisrekisterissä olevien kanssa. Jätin mukana olleena saamelaiskäräjien jäsenenä eriävän mielipiteen, jonka toimitin Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Onneksi KHO vuonna 2011 pyörsi 180 astetta aikaisempaa kantaansa.

    Myöhemmin Oulun yliopiston tekemät tutkimukset ovat tämän tosiasian vahvistaneet. Kun haastattelin saamelaisrekisteriin hakijoita, kävi ilmi, että lähes kaikkien rekisteriin hakijoiden esi-isät olivat vielä 1800-luvun puolivälin tienoilla puhuneet pääasiassa Inarin saamea. Periaatteessa ILOn sopimus turvaa heillekin oikeuden identifioitua alkuperäisväestöön. Tämän periaatteen kieltäminen on kansainvälisen oikeuden halveksimista, jota jatkuvasti olen hämmästellyt kun olen lukenut Saamelaiskäräjien kannanottoja.

    Sellainen ei ole viisasta alkuperäiskansapolitiikkaa, mikä antaa Suomen poliittisille päättäjille epämääräisen kuvan saamelaiskäräjien tavoitteista. Eri tiedotusvälineissä työskentelevät toimittajat, Veikko Väänästä lukuunottamatta eivät ole jostakin minulle käsittämättömästä syystä uskaltaneet tuoda julkisuuteen ILOn sopimuksen keskeisiä kriteereitä, jotka ovat yhtäjaksoinen polveutuminen ja itseidentifikaatio.

    terv. Jouni Kitti

    VastaaPoista
  3. Professori oli väittänyt, että Eiran suku on Kyrö. Valheella on lyhyet jäljet. Kun on oikea tieto takana, on valehtelijat heikoilla. Eira suku kantautuu Eira-Päiviö linjasta. Eira on tilan sukunimi myös; kaikki Eirat eivät ole geneettisesti Eira-Päiviö linjaa, mutta suurin osa on. Asiaa sotkee se, että Tuomas Kyrö nai Johan Samuel Eiran lesken joka oli Sadio, ja pari otti nimekseen Eira tilan mukaan. Tästä polveutuvat ovat tulleet uudestaan Eiraan Näkkäläjärven kautta, joka on Eira Margetta Eiran linjasta. Kaukonen nai tämän Margetan ja siitä Kaukonen saamelaistui 1800-luvun lopulla. Kaukonen on Näkkäläjärvi.

    VastaaPoista