maanantai 11. kesäkuuta 2012

Saamelaisten historia

Lueskelin saaressa sateen ropistessa muuatta tallentamaani keskustelufoorumia, jossa on käyty ja kai käynnissäkin keskustelu saamelaisten historiasta.
Niin tutkijaksi tunnistuvat, historian harrastajat kuin muutkin kiinnostuneet ovat esittäneet foorumilla kysymyksiään ja näkemyksiään toisilleen sekä siteerailleet eri lähteistä löytämiään teorioita ja mielipiteitä.
Aiemmin saamelaiskäräjien verkkosivuilta löytämääni Johan Turin kirjaamaa ”saamelaisten historiaa” en huomannut kenenkään keskustelijan siteerailleen.  Sitä kirjoitusta kiteyttäen kukaan ei tiedä mistä saamelaiset ovat tulleet, koska he ovat aina olleet täällä.
Melko huikeita teorioita tuossa nettifoorumissakin on nostettu esiin. Itäisin teoria on se, että ”saamelaiset lienevät samojedeja”, jotka vaihtoivat kielensä kantasuomeksi ”tänne” eli kaiketi nykyisen Suomen tai sanottaisiinko Pohjolan alueelle kulkeuduttuaan ja että he ovat geneettisesti sekoittuneet kovasti germaaneihin kuten suomalaisetkin.
Vastaväittäjä näyttää löytyneen tuota pikaa: ”Germaanivaikutuksesta ei ole varmoja jälkiä saamelaisten eikä suomalaisten geeneissä. Länsisuomalaisetkin ovat tuoreen tutkimuksen mukaan kauempana ruotsalaisista kuin vaikkapa saksalaiset, englantilaiset ja jopa ranskalaiset; yhtä kaukana kuin venäläiset.”
Ja että: ”Saamelaiset eivät ole samojedeja. He eivät omaksuneet kantasuomea, joka on vain itämerensuomalaisten kielten yhteinen kantakieli.”
Välillä saamelaisten alkuperää pohditaan siis kielitieteen ja genetiikan tiedoin ja käydään läpi saamelaisten geenikarttaa isä- ja äitilinjoin. Varsin monessa kohdin viitataan baskien ja saamelaisten geenisukulaisuuteen ja siitäkin löydetään sekä näyttöä muinaisten väestöjen kulkeutumisista mannerjäästä vapautuvaan pohjoiseen tai pelkkää geneettistä sattumaa.
Saamelaisten geneettinen sekalaisuus näyttää olevan eräs keskustelusta vedettävä johtopäätös.
Hauskimmillaan saamelaisten historia selittyy Turin ohittaen näkemyksellä, jonka mukaan saamelaisten ja Amerikan intiaanien täytyy olla sukua keskenään. Selitys ei löydy siitä, että mantereet ovat joskus olleet suurempia möykkyjä tai lähempänä toisiaan ja samaa polveutumaa olevaa väestöä olisi jäänyt nykyään kovin kaukana toisistaan oleville mantereille. Toiset jahtaamaan biisoneita ja sotimaan jenkkien kanssa, toiset paimentamaan poroja ja kertomaan olevansa maailman rauhanomaisin kansa.
Ei näin, vaan koska saamelaisten ja intiaanien musiikki, ”joikumainen laulu”, muistuttavat niin toisiaan.
Näinhän se on nähtävä!
Itse asiassa olen kuullut jo vuosia sitten sellaisen määritelmän kuin ”intiaanijoiku” tietynlaisesta saamelaismusiikista puhuttaessa. Ja tottahan toki joidenkin nykysaamelaisten taiteilijoiden musiikissa on sellaista soundia, jonka tällainen kulttuurinköyhä kuuntelija yhdistää jostain aiemmin kuulemaansa intiaanien musiikkiin.
Intiaanijoiku ei siis kaikune Pohjolassa mistään historian hämäristä, vaan nuorena myyvänä lainana. Ehkä kauniimmin sanoen ”kulttuurisena vaikutteena” kuten aiemmin blogissani  Eljas Pohtila totesi muutamista saamelaisista vaatekappaleista.
Minua häiritsee saamelaisten historiasta keskusteltaessa se, mistä väestöstä silloin keskustellaan  eli minkä ihmisryhmittymän historiaa pyritään selvittämään. Tuossa nettifoorumissakin oli joitain viittauksia ”saamelaisiin" ja "lappalaisiin”, sikin sokin tietenkin.
Jos lähdetään siitä, kuten Klemetti Näkkäläjärvi ja muu saamelaiskäräjien johto edellyttää, että saamelaisia ovat vain 1970-luvun alkuvuosilta lähtien saamelaisvaltuuskunnan ja sittemmin -saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytyt ihmiset, on saamelaisten historian pohtiminen jätettäväkin Johan Turin turinoiden tasolle.
Toisin sanoen, miten voidaan edes yrittää pohtia joitain geneettisiä tai kielellisiäkään määritelmiä joukolle, joka on mitä sekalaisin?
Jos olisi mahdollista läpeensä selvittää saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvan väestön geenikartta, ei siitä saisi selvää Erkkikään. Se on varmaa, että pelkästään geenejä katsomalla porukkaa voitaisiin määrittää savolaisten, kiinalaisten, germaanien, flaamien ja ehkä niiden intiaanienkin väliltä. Ei siis ole mitään polveutuvaa, yhtenäistä saamelaista kansaa, vaan saamelainen etnisyys määrittyy kapeammin ja omintakeisesti.
Tähän väliin huomautan, että saamelaiskäräjien johto Suomessa ja Norjassakin on suhtautunut yleensä kielteisesti vertailevaan väestön geenitutkimukseen.
On siis makuasia mitä tekemistä erilaisilla määrityksillä kukin näkee jonkin alkuperäisyyden kanssa. Jossainhan kirjoitettiin, etteivät alkuperäiskansat ole useinkaan alkuperäisiä kansoja.
Eikä päinvastoin.
Joku tässä vaiheessa huomaa, ettei suomalaisuudenkaan määritteleminen ole enää esimerkiksi geneettisesti sen helpompaa. Eipä niin, mutta suomalaisethan eivät olekaan mikään alkuperäiskansa. Ei siis voi tulla ongelmaa minkään kansainvälisen ILO-järjestön alkuperäiskansamääritelmän kanssa.
Menivät siihen kirjaamaan lähtökohdaksi sen polveutumisen aluetta historiallisesti pitkään asuttaneesta väestöstä.
Ehkä Martin Scheinin voisi auttaa?

Veikko

5 kommenttia:

  1. "Se on varmaa, että pelkästään geenejä katsomalla porukkaa voitaisiin määrittää savolaisten, kiinalaisten, germaanien, flaamien ja ehkä niiden intiaanienkin väliltä. Ei siis ole mitään polveutuvaa, yhtenäistä saamelaista kansaa, vaan saamelainen etnisyys määrittyy kapeammin ja omintakeisesti."

    Kyllä saamelaiset näyttävät olevan ihan selvästi naapurikansoista erottuva oma joukkonsa. Tämä näkyy geeneistä useammallakin tasolla:

    1. IBS-taso: tutkimuksessa Huyghe et al. 2011 Suomen saamelaisten sisäinen IBS-arvo oli yhtä korkea kuin muillakin isolaateilla (baskit, sardinialaiset ja orkneyläiset). Tämä tarkoittaa, että kaksi satunnaisesti valittua saamelaista jakaa keskenään enemmän yhteisiä alleeleja kuin vaikkapa kaksi satunnaisesti valittua ruotsalaista tai ranskalaista (tai suomalaista).
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3062008/

    2. Saamelaisille yksilöille on yhteistä myös korkea kytkentäepätasapaino (linkage disequilibrium), eli lähekkäin sijoittuvat geenit periytyvät yhdessä. Tässä he muistuttavat muita "ikuisesti pieniä" väestöjä. Tälläkin tasolla saamelaiset eroavat suomalaisista ja ruotsalaisista.
    http://www.cell.com/AJHG/abstract/S0002-9297(07)60270-5

    VastaaPoista
  2. Tarkoitan kyllä sitä missä vedetään saamelaisuuden raja. Eli ovatko saamelaiset juuri se saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kieliperustetta painottaen valikoitu väestö, vai määritetäänkö saamelaisuutta laajemmin myös juuri polveutumisen kautta, kuten muuten tänään taitaa tehdä Erika Sarivaara väitellessään Rovaniemellä saamelaisuudesta, statuksettomasta saamelaisuudesta. Minusta genetiikkaa voidaan soveltaa vasta siinä vaiheessa kun on selvitetty kunnolla keitä voidaan verrata keihinkin. Nykyään vaikkapa pitkältä ajalta savolaiset juuret omaava henkilö voi olla saamelainen, jos hän on itseidentifioitumisen, kielen oppimisen ja yhteisön hyväksynnän ansioista saamelaisluetteloon päässyt ja viimeistään hänen saamelaisen puolisonsa kanssa hankkima jälkeläinen on geeneistään riippumatta saamelainen. Myös vanhojen ns. saamelaissukujen sukupuut kertovat suomalaisten saamelaistumisesta siinä missä nykyään saamelais-lappalaiskiistelyssä on puhuttu saamelaisten (lappalaisten) suomalaistumisesta.

    VastaaPoista
  3. Lueskelin vastaväitelleen Irja Seurujärvi-Karin väitöskirjaa, sehän oli oikea ILO-tietopankki! Miksi saamelaistohtori Seurujärvi-Karin tutkimusta ei lainata laajemmin?

    Seurujärvi-Karin kirjoitukset näyttävät tukevan saamelaiskäräjien nykyisen johdon linjauksia ILO-sopimuksen alkuperäiskansamääritelmästä ja itseidentifikaation ymmärtämisestä.

    Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä olihan Seurujärvi-Kari Klemetti Näkkäläjärven edellisen hallituksen varapuheenjohtaja. Ja vaikuttaa siltä, että Seurujärvi-Kari oli haastatellut erästä toista Näkkäläjärven hallituksen jäsentä väitöskirjansa osuuteen, jossa puhutaan kaupunkisaamelaisista. Yhteyksiä nykyiseen johtoon siis tosiaan on ollut ja on edelleen, ja politiikalla on jatkuvuutta, vaikka Seurujärvi-Kari on jäänytkin saamelaiskäräjiltä pois.

    Seurujärvi-Kari analysoi ILO-sopimuksen alkuperäismääritelmää ja polveutumista. Hän kirjoittaa, että tietyn alueen alkuperäisen väestön ja sen nykyisten jälkeläisten välistä historiallista jatkuvuutta ei tule ymmärtää pelkästään alueellisena jatkuvuutena mm. koska kansat ja ihmiset ovat liikkuneet ja joutuneet muuttamaan perinteisiltä asuinalueiltaan. Seurujärvi-Kari kirjoittaa, että historialliseen jatkuvuuteen liittyy paljon muitakin tekijöitä kuin alue.

    Toinen mielenkiintoinen analyysinkohde Seurujärvi-Karin väitöskirjassa on itseidentifikaatio. Seurujärvi-Kari kirjoittaa, että ILO-sopimuksen artiklassa todetaan, että kansainvälisessä oikeudessa itseidentifikaatioperiaate voi sisältää myös vaatimuksen siitä, että ryhmä myös hyväksyy henkilön jäsenekseen. Seurujärvi-Karin mukaan itseidentifikaatioperiaatteeseen sisältyy näin sekä jäsenyyden hyväksyminen että poissulkemisen periaate ja tämä merkitsee sitä, että yhteisöllä on suvereeni valta päättää, kuka kuuluu sisäpiiriläisiin ja kuka jää ulkopiiriläisiksi.

    Toivottavasti joku lehti tarttuisi tähän ja haastattelisi Seurujärvi-Karia. Hänen pitkä kokemuksena alkuperäiskansataistelusta kansainvälisesti ja saamelaispolitiikan etulinjasta antaisi perspektiiviä keskusteluun.

    VastaaPoista
  4. Yksi asia jäi mainitsematta edellisestä. Seurujärvi-Kari pitää Klemetti Näkkäläjärven tavoin kieltä ja kulttuuria hyvin tärkeänä asiana saamelaismääritelmässä. Seurujärvi-Kari kirjoittaa väitöskirjassaan edelleen: Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiskäräjämääritelmien kriteerit osoittavat käytännössä sen, kuka on saamelainen. Kielestä on tullut tärkeä osa yksilön ja erityisesti kansan identiteettiä, ja se on usein pääasiallinen objektiivinen kriteeri identifioitaessa alkuperäiskansoja. Saamelaiskäräjien entinen varapuheenjohtaja (sekä Aikion että Näkkäläjärven hallituksissa) Seurujärvi-Kari lisää vielä, että näin saamelaismääritelmään eivät sisälly pelkästään sukutausta ja polveutuminen vaan myös kulttuurisen kompetenssin vaatimus, jota saamelaiskäräjät on erityisesti korostanut.

    VastaaPoista
  5. Kielikriteeri on siitä huono, että se väistämättä rajoittaa ryhmään kuuluvien oikeutetun jäsenyyden ulkopuolelle. Tästä kirjoittaa myös Myntti selvittäessään Suomen saamelaisten tilannetta.

    VastaaPoista